Herätessään oli chevalier yläruuduista havainnut ulkouutimet vedetyiksi koholle seinäkannattimiin. Niin ollen hän oli valmis purkamaan alkavaa pahantuulisuuttaan kehen hyvänsä.
— Kas, hiisi vieköön, hyvä abbé, hän virkkoi tulijalle heti kun ovi oli sulkeutunut, — onnitelkaa minun puolestani ruhtinasta hänen poliisivalvonnastaan. Se on erinomaisessa kunnossa, totisesti!
— Mitä teillä on sitä vastaan? kysyi abbé Brigaud, huulillaan hymyn häive kuten enimmäkseen aina.
— Mitäkö? No, tahdoin eilen itse varmistua sen luotettavuudesta ja menin Tournon-kadulle väijyksiin neljän tunnin ajaksi, mutta eihän regentti tullutkaan tyttärensä luokse, vaan herttuatar de Berri pistäytyi tapaamaan isäänsä.
— Sen kyllä tiedämme.
— Vai niin, te tiedätte sen? sanoi d'Harmental.
— Niin, viittä vailla kahdeksan hän läksi Luxemburg-palatsista madame de Mouchyn ja madame de Ponsin kanssa ja palasi puoli kymmeneltä tuoden mukanaan Broglien, joka tuli ottamaan pöydässä regentin paikan, kun tätä oli odotettu turhaan.
— Entä regentti, missä hän oli?
— Regentti?
— Niin.