— Se on minun asiani. Tuon teidät suojattinani.
— Mutta me saamme kurjan aamiaisen.
— Olkaa huoletta, minä tunnen täkäläiset keittiötavat.
— Mutta siitä koituu sietämättömän ikävystyttävä ateria!
— Mutta te saatte puolellenne sellaisen naisen suosiollisuuden, joka tunnetaan koko korttelissa järjestystä rakastavaksi ja uskolliseksi hallituksen kannattajaksi — sellaisen seurustelupiiristä ei koskaan vainuttaisi salaliittolaista. Ymmärrättekö?
— Jos tämä tapahtuu yhteisen asian hyväksi, abbé, niin uhraudun kyllä.
— Siitä puhumattakaan, että se on hyvin miellyttävä perhe. Kahdesta nuoresta tyttärestä toinen soittaa lemmenviulua[74] ja toinen spinettiä, ja poika toimii asianajotoimistossa kirjurina. Ja sunnuntai-iltaisin sinne sopii pistäytyä pelaamaan lottoa.[75]
— Menkää hiiteen rouva Deniseinenne! Ah, anteeksi, abbé, olette kenties perheystävä. Siinä tapauksessa olkoon lausumani mitätön.
— Olen heidän hengellinen ohjaajansa, vastasi abbé Brigaud vaatimattomasti.
— Pyydän tuhannesti anteeksi, abbé. Mutta te olette tosiaankin oikeassa. Rouva Denis on vielä varsin sievä nainen, erinomaisesti säilynyt, sirot kädet ja kauniit jalat. Hitto, muistanhan hyvin. Menkäähän edellä, tulen pian.