"Sen tiesin. Anteeksi, että sen teille sanon, rakas käly, mutta kuningas ei teitä ajatellut enempää kuin Harum-al-Rashidia tai hänen suurvisiiriään Giaffaria, vaan puhui maantieteestä. Kuuntelin jokseenkin maltittomana, sillä minunkin piti mennä pois. Luultavasti meillä kummallakin oli eri syy poistua, niin että lienen väärässä, jos…"
"Ei se mitään, jatkakaa vain."
"Nyt käännytään vasemmalle."
"Mutta minne te minua viette?"
"Parinkymmenen askeleen päähän. Varokaa, tuossa on lumikinos. Neiti de Taverney, jos hellitätte käsivarteni, niin kompastutte heti, siitä saatte olla varma. Mutta puhukaamme taas kuninkaasta, ei hän ajatellut muuta kuin maantieteellistä leveyttä ja pituutta, kun Provencen kreivi sanoi hänelle: Olisin tahtonut mielelläni käydä tervehtimässä kuningatarta."
"Kas, kas!" sanoi Marie Antoinette.
"Kuningatar syö illallista omalla puolellaan", vastasi kuningas.
"Vai niin, mutta minä luulin hänen olevan Pariisissa", huomautti veljeni.
"Ei, hän on omissa huoneissaan", selitti kuningas tyynesti.
"Sieltä juuri tulen eikä minua otettu vastaan", väitti Provencen kreivi.