"Silloin näin kuninkaan rypistävän kulmakarvojaan. Hän päästi meidät lähtemään, veljeni ja minut, ja arvatenkin hän on sitten ottanut asiasta selkoa. Ludvig on toisin ottein mustasukkainen, kuten tiedätte; hän on kai tahtonut teitä tavata, häneltä on kielletty pääsy, ja silloin hän on ruvennut jotakin epäilemään."
"Juuri niin, rouva de Misery oli saanut määräykseni."
"Sepä se; ja saadakseen varmuutta siitä, että olette poissa, on kuningas antanut tuon ankaran sulkemiskäskyn, niin että jäimme portin taakse."
"Tämä on hänessä ilkeä piirre, sen kai myönnätte, kreivi."
"Kyllä, mutta nyt olemme perillä."
"Tähänkö taloon?"
"Onko se teistä vastenmielinen?"
"Ei suinkaan; päinvastoin se miellyttää minua. Mutta väkenne?"
"Kuinka?"
"Jos ne näkevät minut."