"Ja herra Beausiressa näen yksityissihteerini ja tulkkini", lisäsi don Manuel.
"Kuinka niin?" kysyi Beausire hieman levotonna.
"Minun ei sovi puhua sanaakaan ranskaa, minä kun olen herra de Souza; sillä minä tunnen tuon korkean herran, ja jos hän puhuu, mikä on harvinaista, puhuu hän vain portugalilaista äidinkieltään. Te sitävastoin, herra Beausire, paljon matkustellut, hyvin perehtynyt pariisilaisten liiketapoihin, koko taitava portugalinkielessä…"
"Hyvinkin kehno", oikaisi Beausire.
"Kyllin taitava, jottei teitä luulla pariisilaiseksi."
"Tosin niin… Mutta…"
"Ja sitäpaitsi", lisäsi don Manuel kiinnittäen mustan katseensa
Beausireen, "tulee tärkeimmille toimihenkilöille suurin voitto-osuus."
"Luonnollisesti", vahvistivat muut.
"Olkoon menneeksi, minä olen sihteeri ja tulkki."
"Mutta ratkaistaan heti muuan kysymys", keskeytti pankinpitäjä.
"Kuinka jaetaan voitto?"