Kun nähtiin hänen kolmivärinen töyhtönsä, ensimmäinen, jota kukaan oli kantanut, niin melu ja vihanhuudot vaikenivat.
Kansalliskaartin ylipäällikkö avasi itselleen tien ja kertasi kaiken sen, mitä Bailly oli sanonut, mutta vielä voimakkaammin kuin tämä.
Puhe vaikutti kaikkiin niihin, jotka sen kuulivat, ja valitsijoiden salissa oli Foulonin asia saanut voiton.
Mutta torilla oli kaksikymmentätuhatta raivoisaa miestä; he eivät olleet kuulleet Lafayettea, ja heissä vimma pysyi entisellään.
"Siis", sanoi Lafayette, joka tietysti uskoi, että vaikutus, mikä hänellä oli ollut lähellään oleviin, ulottuisi myös ulkosalle, "siis tämä mies tulee tuomittavaksi!"
"Niin!" huusi rahvas.
"Siis määrään, että hänet on vietävä vankilaan", jatkoi Lafayette.
"Vankilaan, vankilaan!" karjui joukko.
Samassa kenraali viittasi kaupungintalon vartijoille ja nämä läksivät kuljettamaan vankia.
Kansa ei ymmärtänyt mitään muuta, kuin että se sai saaliinsa. Se ei voinut ajatellakaan, että se voitaisiin heiltä riistää.