Mutta naiset eivät tähän asti ole vielä tehneet muuta kuin kärsineet kolminkertaisesti: Lapsensa puolesta, joka itkee ja on kärsimätön, koska se ei tunne nälän syytä, ja joka sanoo: Miksi et anna minulle, leipää? Miehensä puolesta, joka synkkänä ja vaiteliaana lähtee aamulla kotoa palatakseen illalla vielä synkempänä ja vaiteliaampana. Lopuksi omasta puolestaan, ajatellen kaikkia perheellisiä ja äidillisiä kärsimyksiään. Mutta nyt naiset tahtovat päästä kostamaan, palvella isänmaata omalla tavallaan.
Naisethan olivat saaneet aikaan lokakuun ensimmäisen päivän Versaillesissa. Naisten vuoro oli panna toimeen lokakuun viides päivä Pariisissa. Gilbert ja Billot olivat Palais-Royalissa Foyn kahvilassa. Siellä tehtiin päätöksiä. Äkkiä kahvilan ovi aukeni; muuan nainen syöksyi sisään kauhuissaan. Hän ilmoitti nähneensä miehiä valkoisine ja mustine kokardeilleen, jotka olivat tulleet Versaillesista Pariisiin. Hän puhui yleisestä vaarasta.
Muistammehan, mitä Charny oli sanonut kuningattarelle:
"Madame, silloin on syytä pelätä, kun naiset sekaantuvat asiaan."
Se oli Gilbertinkin mielipide.
Nähdessään siis naisten sekaantuvan asiaan hän kääntyi Billotin puoleen ja sanoi vain tämän sanan:
"Kaupungintalolle!"
Sen keskustelun jälkeen, joka oli ollut Billotin, Gilbertin ja Pitoun välillä ja jonka seurauksena oli Pitoun paluu pienen Sébastien Gilbertin seurassa Villers-Cotteretsiin, Billot totteli jokaista Gilbertin viittausta ja sanaa, sillä hän ymmärsi olevansa voima, Gilbertin edustaessa järkeä.
Molemmat riensivät kahvilasta, menivät Palais-Royalin puiston poikki, sitten Fontaines-pihan halki Saint-Honoré-kadulle. Hallien kohdalla he näkivät nuoren tytön, joka pärryttäen rumpua tuli Bourdonnais-kadulta. Gilbert pysähtyi ihmeissään.
"Mitä tämä tietää?" kysyi hän.