Hovi määräsi säätyjen kokoontumispäiväksi toukokuun ensimmäisen päivän 1789.
Elokuun 24 päivänä 1788 herra de Brienne erosi. Hänkin oli varsin kepeästi hoidellut valtion raha-asioita. Mutta erotessaan hän ainakin antoi viisaan neuvon: piti kutsua Necker jälleen toimeen.
Necker palasi ministeristöön, ja jälleen heräsi luottamus kaikissa. Mutta Ranskan suurena väittelykysymyksenä pysyi yhä kansakunnan edustaminen kolmisäätyisenä.
Siéyès julkaisi kuuluisan lentokirjasen "kolmannesta säädystä."
Dauphinén maakunta, jonka eduskunta kokoontui hovin tahtoa vastaan, päätti, että kolmas sääty olisi yhtä suurella vallalla edustettu kuin aateli ja papitkin.
Pantiin toimeen arvohenkilöiden kokous, jota kesti kolmekymmentäkaksi päivää, marraskuun kahdeksannesta joulukuun yhdeksänteen päivään 1788.
Tällä kertaa Jumala sekaantui asiaan. Kun kuninkaitten ruoska ei saanut mitään aikaan, vinkui Jumalan ruoska sensijaan ilmassa ja pani kansan liikkeelle.
Tuli talvi ja nälänhätä. Nälkä ja pakkanen avasivat vuoden 1789 ovet.
Pariisi oli tulvillaan sotaväkeä, kadut täynnä vartiostoja. Pari kolme kertaa panostettiin aseet väkijoukon edessä, joka oli kuolemassa nälkään.
Sitten, kun aseet ovat panostetut, ei niitä käytetäkään, silloin kun niitä pitäisi käyttää.