Se oli ensiluokkainen linnoitus. Se vastasi yksinään kaikkia muita yhteensä.
Vuosisadan ajan oli Bastiljin isännyys ollut saman suvun hallussa.
Näiden valikoitujen esi-isä oli herra de Châteauneuf. Häntä seurasi poikansa La Vrillière. Hänen poikaansa La Vrillièreä seurasi hänen pojanpoikansa Saint-Florentin. Tämä hallitussuku sammui vuonna 1777.
Kaikkien näiden kolmen isännyyden aikana, jota kesti suurimman osan Ludvig XV:n hallituskautta, kirjoitettiin lukematon määrä vangitsemiskäskyjä. Saint-Florentin yksinään vahvisti niitä yli viisikymmentä tuhatta.
Vangitsemiskäskyistä sai suuret tulot. Niitä myytiin isille, jotka tahtoivat päästä pojistaan vapaiksi, ja naisille, jotka tahtoivat suoriutua miehistään.
Mitä kauniimpia naiset olivat, sitä huokeammalla he saivat vangitsemiskäskynsä. Siinä tapauksessa syntyi heidän ja ministerin kesken suopeuden vaihto.
Ludvig XIV:n hallituksen päätyttyä olivat kaikki valtion vankilat, Bastilji etupäässä, jesuiittain käsissä.
Vankien joukossa olivat kuuluisimmat Rautanaamio, Lauzun ja Latude.
Jesuiitat olivat rippi-isiä; varmuuden vuoksi he ripittivät vankeja.
Vielä suuremman varmuuden vuoksi haudattiin kuolleet vangit toisennimisinä. Muistetaanhan, että Rautanaamio haudattiin Marchialina. Hän oli 45 vuotta vankilassa. Lauzun oli siellä 14 vuotta. Latude 30 vuotta.