Silloin hän käsitti, että voitto päättyisi verisesti. Hän tahtoi päästä korokkeena käytetyltä pöydältä, mutta rautaiset kädet pidättivät häntä siellä. Voimattomuudessaan hän lähetti Billotin ja Pitoun kuvernöörin avuksi, ja nämä ponnistivat kaikki voimansa päästäkseen ihmislaineiden läpi sinne asti.
Puolustajien ryhmä kaipasikin jo apua. Chollat, joka koko päivänä ei ollut syönyt mitään, tunsi voimiensa loppuvan ja vaipui pyörtyneenä maahan. Suurella vaivalla saatiin hänet nostetuksi ja estettiin toiset tallaamasta häntä jalkoihinsa.
Mutta muuriin oli syntynyt aukko, pato oli saanut halkeaman.
Muuan mies ryntäsi tästä aukosta ja tarttuen pyssynsä piippuun tähtäsi sen tukilla kaikin voimin kuvernööriä päähän.
Mutta Lépine näki aiotun iskun, heittäytyi käsivarret levällään Launayn suojaksi, ja saikin itse otsaansa sen lyönnin, joka oli aiottu kuvernöörille.
Iskun huumaamana, veren sokaisemana hän horjuen nosti kätensä kasvoilleen, ja kun hän jälleen saattoi nähdä, oli hän jo kahdenkymmenen askeleen päässä kuvernööristä.
Tänä hetkenä Billot saapui hänen luokseen vetäen Pitouta jäljessään. Hän huomasi kuvernöörin tulevan tunnetuksi siitä, että hän yksinään oli avopäin. Billot otti oman hattunsa, ojensi kätensä ja pani hatun kuvernöörin päähän. Launay kääntyi ja tunsi Billotin.
"Kiitos", sanoi hän, "mutta teette mitä tahansa, ette voi minua pelastaa."
"Kun vain pääsemme Kaupungintalolle", sanoi Hullin, "vastaan kyllä kaikesta."
"Sen uskon", vastasi Launay, "mutta pääsemmekö sinne asti?"