"Tässä."
"Tässäkö? Eikö puisto ole varattu opettajia varten?"
"On kyllä, isä. Mutta pari kolme kertaa olin näkevinäni sen naisen liitelevän pihalta tänne puistoon. Tahdoin seurata häntä, mutta suljettu portti esti minua siitä. Kun siis eräänä päivänä apotti Bérardier, joka oli hyvin tyytyväinen kirjoituksiini, kysyi mitä toivoisin, pyysin päästä joskus kävelemään hänen kanssaan puutarhaan. Hän suostui siihen. Minä tulin tänne, ja täällä, täällä, isä, näky ilmestyi jälleen minulle."
Gilbert värisi.
"Kummallinen näky", jupisi hän; "mutta sellainen voi olla mahdollista hänen kaltaiselleen herkkähermoiselle olennolle."
"Ja oletko nähnyt hänen kasvojaan?"
"Olen, isä."
"Muistatko, millaiset ne ovat?" Poika hymyili.
"Oletko koskaan koettanut lähestyä häntä?"
"Olen."