"En, en! Tulkaa istumaan tänne viereeni, eikä enää sanaakaan tuosta kamalasta politiikasta… Koettakaa saada minut se unohtamaan."
Kreivi totteli alakuloisesti hymyillen. Marie-Antoinette laski kätensä hänen otsalleen.
"Otsanne on kuuma", sanoi hän.
"Niin on, päässäni on kokonainen tulivuori."
"Kätenne on kylmä."
Ja hän puristi kreivin kättä molempien käsiensä väliin.
"Kuoleman kylmyys on koskenut sydämeeni", sanoi kreivi.
"Olivier-parka! Olinhan sanonut teille, unohtakaamme. En ole enää kuningatar, en ole enää uhattu, en ole enää vihattu. Ei, en ole enää kuningatar. Olen nainen, siinä kaikki. Maailmankaikkeus, mitä se merkitsee minulle? Minulle riittää rakastava sydän."
Kreivi laskeutui polvilleen ja suuteli kuningattaren jalkoja samalla hartaudella, jota egyptiläiset osoittivat Isis jumalattarelle.
"Oi, kreivi, ainoa ystäväni", huoahti kuningatar koettaen nousta. "Tiedättekö, mitä herttuatar Diane tekee?"