"Kuulen kyllä, madame."
"Vannotteko, että tulitte tänne minun tähteni?"
"Epäilettekö sitä?"
"Vannotteko, ettei rouva de Charny ole kirjoittanut teille?"
"Hänkö?"
"Kuulkaahan. Minä tiedän, että hän aikoi lähteä ulos, että hänellä oli jotakin ajatuksissaan… Vannokaa minulle, ettette ole palannut hänen tähtensä."
Tänä hetkenä kolkutettiin tai oikeammin sanoen raapaistiin ovelle.
"Sisään", käski kuningatar.
Kamarineito ilmestyi kynnykselle.
"Madame", ilmoitti hän, "kuningas on lopettanut illallisensa."