"Älkää keskeyttäkö minua. Kuusi pois kahdestatoista, jää kuusi. Kaksi osaa kykenemättömiä vanhuksia tai välinpitämättömiä. Onko se liikaa?"
"Ei ole."
"Jää siis jäljelle neljä viidettätoista osaa, joista kai tunnustatte kaksi osaa pelkureiksi ja penseiksi. Minähän asetan Ranskan kansan hyvin korkealle. Jää siis jäljelle kaksi viidettätoista osaa. Ne saatte pitää, ne ovat raivoisia, kestäviä, voimakkaita, sotilaallisia. Arvioikaamme nämä kaksi viidettätoista osaa Pariisissa, sillä maaseutua ei tarvitse ottaa lukuun, eikö niin? Onhan nyt vain kysymys Pariisin valloittamisesta."
"Niin on, madame, mutta…"
"Yhä vain mutta… Odottakaa, kohta saatte vastata."
Kreivi de Charny kumarsi.
"Lasken siis nuo kaksi viidettätoista osaa pariisilaista sadaksituhanneksi mieheksi. Onko se oikein?"
Tällä kertaa ei kreivi vastannut. Kuningatar jatkoi:
"No niin, näitä huonosti aseistettuja, komentoon tottumattomia, sotaan harjaantumattomia, väärän asian puolesta arkailevia miehiä vastaan panen viisikymmentä tuhatta miestä, jotka ovat tunnetut koko Euroopassa urhoollisuudestaan, ja upseerit teidän kaltaisianne, kreivi de Charny. Ja kaiken tämän lisäksi sen pyhän asian, jota nimitetään jumalaiseksi oikeudeksi, ja sieluni, jonka voi helposti hellyttää, mutta jota on vaikea musertaa."
Kreivi oli yhä vielä vaiti.