"Uskotteko", jatkoi kuningatar, "että tällaisissa oloissa taistellessa kaksi rahvaan miestä vastaa minun soturiani?"
Charny pysyi äänettömänä.
"Vastatkaa, uskotteko sitä?" huudahti kuningatar kärsimättömänä.
"Madame", vastasi kreivi lopettaen kuningattaren vaatimuksesta vaitiolonsa, "jos nämä satatuhatta miestä ilmestyisivät taistelukentälle muista erillään, puutteellisesti aseistettuina ja vailla komentajia, niin sotilaanne voittaisivat heidät puolessa tunnissa."
"Olen siis oikeassa", lausui kuningatar.
"Odottakaa. Mutta asian laita ei ole niin kuin ajattelette. Ensiksikin on Pariisissa kapinallisia viisisataa tuhatta."
"Viisisataa tuhattako?"
"Sinnepäin. Laskelmissanne unohditte naiset ja lapset. Oi, Ranskan, kuningatar, oi urhea ja ylpeä nainen, laskekaa nuo Pariisin naiset yhtä moneksi mieheksi, sillä vielä koittaa päivä, jona teidän pitää ne laskea yhtä moneksi pedoksi."
"Mitä sillä tarkoitatte, kreivi?"
"Madame, tiedättekö, mikä osa naisella on kansalaissodassa? Ette. Minä sen teille selitän ja saatte nähdä, että kaksi miestä ei riitä vastustamaan yhtä naista."