"Mahdollista kyllä. Minulle tapahtui seuraavaa: Kuninkaan huoneessa tapasin mustapukuisen, juhlallisen näköisen miehen, joka kertoi minulle synkkiä ja kamalia asioita. Hän kertoi kaikkine hirveine yksityiskohtineen Launayn ja Flessellesin surmaamisen. Kauhistuin siitä ja pyörryin, niinkuin näitte. Ehkä silloin mainitsin tohtori Gilbertin nimen."
"Saattaa niin olla", virkkoi kreivi de Charny, joka näytti jättävän kyselyt sikseen, "mutta olettehan nyt jo taas rauhoittunut?"
"Täydellisesti."
"Pyydän siis teiltä, kreivi, erästä asiaa", lausui kuningatar.
"Noudatan kaikessa teidän majesteettinne tahtoa."
"Menkää siis Bezenvalin, Broglien ja Lambescqin luo ja käskekää heidän jättää joukkonsa siihen, missä ne nyt ovat; neuvostossa kuningas huomenna määrää, mitä on tehtävä."
Kreivi kumarsi, mutta lähtiessään hän loi katseen Andréehen. Tässä katseessa kuvastui herkkä levottomuus. Kuningatar huomasi sen kyllä.
"Kreivitär", kysyi kuningatar, "ettekö palaa minun seurassani kuninkaan luo?"
"En, madame, en", sanoi Andrée kiihkeästi.
"Miksi ette?"