"Pyydän teidän majesteetiltanne lupaa saada palata asuntooni. Tunnen näiden mielenliikutusten jälkeen kaipaavani lepoa."
"Puhukaahan suoraan, kreivitär", sanoi kuningatar; "onko teille tapahtunut jotakin pahaa kuninkaan luona?"
"Ei mitään, madame, ei kerrassaan mitään."
"Jos jotakin on ollut, niin ilmaiskaa se. Kuningas ei aina kohtele ystäviäni hellävaroen."
"Kuningas oli nyt, niinkuin aina ennenkin, minulle peräti hyvä, mutta…"
"Mutta mieluummin olette häntä uudelleen tapaamatta, eikö niin? Aivan varmaan, kreivi, on jotakin tämän kaiken takana", sanoi kuningatar teeskennellyn hilpeästi.
Andrée loi kuningattareen niin rukoilevan, ilmeikkään katseen, että tämä huomasi parhaaksi lopettaa tämän pikkuisen taistelun.
"Kreivitär", sanoi hän, "päästäkäämme kreivi de Charny toimittamaan asiansa, ja palatkaa te omaan huoneistoonne tai jääkää tänne, miten vain itse haluatte."
"Kiitos, madame", sanoi Andrée.
"Lähtekää siis, kreivi de Charny", jatkoi Marie-Antoinette huomaten kiitollisuuden ilmeen Andréen kasvoilla.