"En! Jos heiltä puuttuu matkarahoja, niin annan ne heille. Niitä rahoja ei käytetä huonoon tarkoitukseen, siitä vastaan. Onnellista matkaa, hyvät herrat, onnellista matkaa, hyvät naiset!" sanoi kuningas herttaisesti hymyillen.
"Niin, niin", huokasi kuningatar; "minä huomaan teidän kannattavan heidän raukkamaista menettelyään."
"Koettakaamme päästä sovintoon. Nythän te jo arvostelette heitä oikein?"
"He eivät lähde", huudahti kuningatar, "he karkaavat!"
"Vähät siitä, kun he vain poistuvat!"
"Ja kun ajattelen, että teidän sukunne kehoittaa heitä tällaiseen halpamaisuuteen!"
"Kehoittaako minun sukuni kaikkia teidän suosikkejanne lähtemään? En luullut sukuani niin viisaaksi. Sanokaahan, ketkä sukuni jäsenet tekevät minulle tämän palveluksen, voidakseni heitä kiittää?"
"Tätinne Adélaïde, veljenne Artoisin kreivi."
"Veljeni Artois! Luuletteko hänen noudattavan sitä neuvoa, jonka hän antaa toisille? Luuletteko hänenkin lähtevän?"
"Miksi hän ei lähtisi?" huudahti Marie-Antoinette koettaen iskeä kuningasta sillä.