"Muuan seikka…"
"Yksi ainoako?"
"Niin."
"Sanokaa — olenpa todella kovaonninen, jollen kykene pääsemään voitolle yhdestä ainoasta vastuksesta."
"Tämä seikka ei ole teidän vallassanne, sire, eikä edes Jumalan vallassa."
"Mikä se sitten onkaan?"
"Menneisyys."
"En ymmärrä, madame", sopersi kuningas juuri siitä syystä, että hän oli oivaltanut asian liiankin hyvin. Prinsessa tarttui hänen käteensä.
"Sire", huomautti hän, "kovaksi onnekseni olen niin kauan ollut teille vastenmielinen, että minulla on melkein oikeus ihmetellä, kuinka olette voinut hyväksyä minua kälyksennekään."
"Minulle vastenmielinen? Mitä joutavia!"