"Epäilemättä, sillä eihän hän tällä kertaa hyvästellyt teitä?"
"Se on totta, ja arvostelunne lienee kyllä oikea, mademoiselle. Mutta ettekö ole nähnyt täällä varakreivi de Bragelonnea?"
Neiti de la Vallière säpsähti nimestä.
"Miksi sitä kysytte?" sanoi hän.
"Voi, hyvä Jumala, oudoksutanko teitä jälleen?" huudahti de Guiche. "Siinä tapauksessa olen kerrassaan kovaonninen ja surkuteltava!"
"Niin, hyvin onneton ja säälittävä, herra de Guiche, sillä te tunnutte kärsivän julmasti."
"Oi, mademoiselle, olisipa minulla hellä sisar, todellinen ystävätär!"
"Teillä on ystäviä, herra de Guiche, — ja varakreivi de Bragelonne, jota juuri mainitsitte, lienee hyviä ystäviänne."
"Niin, niin tosiaankin, hän on hyviä ystäviäni. Hyvästi, mademoiselle, hyvästi! Vastaanottakaa vilpitön kunnioitukseni."
Ja hän kiirehti kuin mieletön edelleen lammikolle päin. Hänen musta varjonsa kiiti suurenevana marjakuusten terttuoksien alitse, joiden lomista vedenkalvo läikehti valoheijastuksineen. Kreivitär la Vallière katsoi säälivästi hänen jälkeensä.