"Pyh! Ripityksenä?"
"Oh, minä punastelisin liikaa, jos te olisitte rippi-isäni!" Ja Fouquet huokasi.
Aramis katseli häntä jälleen ilmaisematta ajatuksiaan muulla tavoin kuin mykällä hymyllään.
"Kyllähän varovaisuus on suuri hyve", virkkoi hän sitten.
"Hiljaa!" varoitti Fouquet. "Myrkyllinen matelija on nyt tuntenut minut ja tulee tänne päin."
"Colbert?"
"Niin; väistykää syrjään, hyvä d'Herblay, — en tahdo, että se myyrä näkee teidät seurassani. Hänessä syntyisi nurjaa mieltä teitä kohtaan."
Aramis puristi hänen kättänsä.
"Tarvitsenko minä hänen ystävyyttään", virkkoi hän, "kun minulla on teidät!"
"Emme tiedä kuinka pitkäksi aikaa", vastasi Fouquet surumielisesti.