"Mihin nimeen?"
"Allekirjoitukseen. Pidätte sitä riittävänä vakuutena?"
"Nimeä minä aioin juuri teiltä kysyä", sanoi isäntä.
"Mitä! Jättikö hän sen pois?"
"Ei hän todellakaan liittänyt sitä kirjeeseen", vastasi isäntä, silmät kiiluvina salamyhkäisyydestä ja uteliaisuudesta.
"Hm, kyllähän käsitätte, että hänellä siis on siihen syynsä", virkkoi Malicorne, omaksuen saman salaperäisyyden sävyn.
"Niin tietenkin."
"Ja uskottuna ystävänä en voi mennä ilmaisemaan sitä, kun hän kerran tahtoo saapua tuntemattomana."
"Oikein kyllä, monsieur", myönsi isäntä; "en sitä pyydäkään."
"Pidän arvossa hienotunteisuuttanne. Mitä minuun tulee, niin pidämme siis sovittuna, että minun kamarini ei kuulu samaan tiliin, kuten ystävänikin huomauttaa."