Siellä kävellessään edes takaisin — kasvoillaan mietiskelevä ilme, joka antoi melkein ylevyyttä hänen karkeille piirteilleen, olkapäät kumarassa, kaula ojolla, huulet raollaan äännellen katkonaisten ajatustensa murenia, — hän rohkaisi mielensä menettelyyn, jota aikoi yrittää, sillaikaa kun seinän takana kymmenen askeleen päässä hänen herransa kiemurteli ja voivotteli kovissa tuskissa, ajattelematta enää maallisia aarteita tai taivaallisia riemuja, mutta kylläkin kaikkia kadotuksen kauhuja.
Sillaikaa kun kuumat kääreet, huumausaineet, lievikkeet ja kardinaalin luokse hälytetty Guénaud toimivat yhä suuremmalla kiireellä, Colbert paineli käsillään isoa päätänsä hillitäkseen aivoissaan pyörivien suunnitelmien kuumetta ja pohti sen lahjoituskirjan sanamuotoa, jonka aikoi kirjoituttaa Mazarinilla heti kun sairaus soisi tälle ensimmäisen lepotovin. Kardinaalin voihkaukset ja kuoleman lähestymiseen oireet menneisyyden edustajan ympärillä tuntuivat elähdyttävän nerokasta ajattelua tässä miehessä, joka tuuheita kulmakarvojansa rypistellen jo kääntyi uudestisyntyvän yhteiskunnan uutta päivännousua kohti.
Colbert palasi Mazarinin luo sairaan kylliksi toinnuttua ja sai hänet sanelemaan näin kuuluvan lahjoituskirjan:
'Ennen kuin joudun Korkeimman eteen, pyydän kuningasta, herraani maan päällä, ottamaan takaisin sen omaisuuden, jonka hänen hyvyytensä on minulle suonut; ilomielin näkee sukuni sen siirtyvän niin maineikkaihin käsiin. Kaikesta omistamastani laadittu tarkka luettelo toimitetaan hänen majesteetilleen heti kun hän sitä haluaa tai hänen uskollisen palvelijansa huokaistua viimeisen henkäyksensä.
Jules, kardinaali de Mazarin.'
Kardinaali piirsi huoaten allekirjoituksensa; Colbert sinetöitsi kirjeen ja vei sen heti Louvreen, jonne kuningas oli juuri saapunut. Sitten hän palasi asuntoonsa hykerrellen kämmeniään kuten ainakin mies, joka on käyttänyt päivänsä hyvin.
47.
Itävallan Anna antaa Ludvig XIV:lle neuvon ja herra Fouquet toisen.
Tieto kardinaalin tilan äkillisestä huonontumisesta oli jo levinnyt ja keräsi Louvreen ainakin yhtä runsaasti väkeä kuin samaan aikaan julkaistu virallinen vahvistus kuninkaan veljen päätetystä avioliitosta.
Tuskin oli Ludvig XIV astunut huoneisiinsa, vielä mietteissään kaikesta illan mittaan näkemästänsä ja kuulemastaan, kun palatsinvartija ilmoitti saman hovilaisjoukon, joka oli aamulla kiirehtinyt saapuville hänen heräämishetkekseen, nyt uudestaan esittäytyneen makuullemenon toimituksessa mukanaolevaksi. Tämä huomaavaisuus oli erityistä suosiollisuutta, jota mielistelyssään hyvinkin huoleton hovi oli kardinaalin valtaanpääsystä saakka osoittanut pääministerille, suurestikaan pelkäämättä kuninkaan pahastuvan.