"Te siis olette saapunut, herra d'Artagnan", hän sanoi.
D'Artagnan näki liikkeen ja jäljitteli sitä.
"Niin, sire", vastasi hän.
"Hyvä on; olkaa hyvä ja odottakaa, kunnes olen laskenut yhteen."
D'Artagnan vain kumarsi vastaukseksi.
— Tämä on jotensakin kohteliasta, — ajatteli hän, — ja siihen ei minulla ole mitään sanomista.
Ludvig piirrälsi rajusti kynällään ja viskasi sen vihaisesti kädestään.
— Oikein, laittaudu nyt suutuksiin, jotta pääset vauhtiin, — ajatteli muskettisoturi; — paremminhan sitten osaan minäkin sovittaa sävyäni: ensimmäisellä kerralla Bloisissa en vielä tyhjentänytkään sydäntäni.
Ludvig nousi ja pyyhkäisi kädellä otsaansa; sitten hän pysähtyi d'Artagnanin eteen ja katseli tätä sekä käskevästi että hyväntahtoisesti.
— Mitä hän tahtoneekaan minusta? No, anna tulla vain! hän ajatteli muskettisoturi.