"Monsieur", aloitti kuningas, "te kai tiedätte, että herra kardinaali on kuollut?"
"Olen sitä arvellut, sire."
"Niinmuodoin tiedätte myös, että nyt olen oma herrani"
"Se ei suinkaan johdu kardinaalin kuolemasta, sire; mies on itsenäinen, kun vain tahtoo."
"Niin kyllä; mutta muistanette vielä kaikki, mitä sanoitte minulle Bloisissa?"
— Kas, siinä sitä nyt ollaan, — ajatteli d'Artagnan, minä en siis erehtynyt. No, sitä parempi; siinä on todistus, että minulla vieläkin on varsin hyvä vainu.
"Ette vastaa?" virkahti Ludvig.
"Sire, luulen muistavani…"
"Luulette vain?"
"Siitä on pitkä aika."