"Ellette te muista, niin minä kyllä muistan. Te sanoitte minulle seuraavasti, — kuunnelkaa minua tarkoin."
"Minä olen pelkkänä korvana, sire, sillä keskustelu todennäköisesti kääntyy minulle mielenkiintoiseksi."
Ludvig tähysti muskettisoturia vielä kerran; tämä siveli hattunsa sulkaa, sitten viiksiään, ja odotti pelottomasti.
Ludvig XIV jatkoi:
"Te lähditte palveluksestani, monsieur, lausuttuanne koko totuuden?"
"Niin, sire."
"Toisin sanoen, selitettyänne minulle mitä luulitte todeksi minun ajatus- ja toimintatapani suhteen. Hyvä niinkin. Aloititte huomautuksella, että olitte palvellut sukuani neljäneljättä vuotta ja tunsitte väsymystä."
"Niin, sen kyllä sanoin, sire."
"Ja sitten tunnustitte, että väsymys oli vain veruke, — että todellisena syynä olikin tyytymättömyys."
"Olin tosiaan tyytymätön, mutta se mieliala ei tietääkseni ole missään tullut ilmi; jos rohkeana miehenä puhuinkin avonaisesti teidän majesteetillenne, en ole kenenkään muun seurassa edes ajatellut silloin lausumaani suuntaan."