"Joten kassatilini nyt päättyy…?"
"Kahdeksaantoista miljoonaan livreen, sire", vastasi Colbert kumartaen.
— Lempo soikoon! — jupisi d'Artagnan, — onpa se jo komeata!
"Herra Colbert", lisäsi kuningas, "menkäähän parvekkeen kautta, missä herra de Lyonne odottaa, ja käskekää hänen tuoda se kirjelmä, jonka hän on määräyksestäni laatinut."
"Heti paikalla, sire; teidän majesteettinne ei tarvitse minua enää tänä iltana?"
"En, monsieur; hyvästi!"
Colbert poistui.
"Palatkaamme asiaamme, herra d'Artagnan", aloitti Ludvig XIV jälleen niinkuin ei olisi mitään tapahtunut. "Te näette, että rahakysymyksessä toki on jo huomattava muutos tapahtunut."
"On, nollasta kahdeksaantoista", vastasi muskettisoturi reippaasti. "Kas tätä teidän majesteettinne olisi tarvinnut sinä päivänä, jolloin hänen majesteettinsa Kaarle II tuli Bloisiin! Eivät olisi nämä kaksi valtakuntaa nyt epäsovussa, sillä minun täytyy mainita, että siinäkin näen kompastuskiven."
"Ja minä ensiksikin sanon teille, monsieur, että olette kohtuuton", muistutti Ludvig, "sillä jos Kaitselmus olisi sallinut minun sinä päivänä antaa veljelleni miljoonan, niin te ette olisi lähtenyt palveluksestani ettekä siis myöskään menestynyt, kuten äsken sanoitte… Mutta paitsi tätä tyydytystä on minulla toinenkin, ja minun epäsopuni Ison-Britannian kanssa älköön tuottako teille huolta."