"Vaikeata uskoa, sire."
"Edellisessä tapauksessa te ette puhu, jälkimmäisessä ei mikään paperinne kieli."
D'Artagnan kohautti kursailemattomasti olkapäitänsä ja kumarsi hyvästiksi kuninkaalle, itsekseen tuumien:
— Englantilaista sadetta jatkuu, jääkäämme räystään alle!
54.
Rahaministerin kaksoisasunto.
D'Artagnanin palatessa Planchetin luo, pää pyörällä illan tuottamasta käänteestä, tapahtui Pariisin ulkopuolella kokonaan toisenlaatuinen kohtaus, jolla kuitenkin oli yhteyttä kuninkaan ja muskettisoturimme keskustelun kanssa.
Yli-intendentti Fouquet oli juuri saapunut Saint-Mandén kylässä omistamaansa huvilaan yksityissihteerinsä saattamana; tämä kantoi kookasta salkkua, joka oli sullottu täyteen papereita rahaministerin tarkastettaviksi tai allekirjoitettaviksi. Kello kävi jo kuutta ehtoopäivällä, ja talossa valmisteltiin illallista viidellekymmenelle puoluelaisvieraalle. Yli-intendentti ei kuitenkaan pysähtynyt seurusteluun, vaan hypähti suoraan vaunuista ulko-oven kynnykselle ja kiirehti eri suojien läpi työhuoneeseensa, selittäen sulkeutuvansa sinne työskentelemään ja kieltäen häiritsemästä rauhaansa millään perusteella, paitsi jos ilmenisi asiaa kuninkaalta. Fouquet kiersikin ovensa lukkoon, ja kaksi kamaripalvelijaa asetettiin vartioksi ulkopuolelle. Sitten hän työnsi nastaa, joka siirsi oviaukon eteen paneelilevyn ehkäisemään ulkopuolelle näkymästä tai kuulumasta, mitä huoneessa tapahtui. Mutta vastoin kaikkea todennäköisyyttä Fouquet tosiaankin sulkeutui yksinäisyyteen, sillä hän meni suoraan kirjoituspöytänsä ääreen, istuutui, avasi salkun ja ryhtyi toimittamaan valintaa sen sisältämästä paperipaljoudesta.
Ei ollut vielä kulunut kymmentä minuuttia tästä varovaisesta työhön telkeytymisestä, kun keveiden kilautusten tasainen uudistuminen Fouquetin korvaan sattuneena näkyi valtaavan hänen koko huomionsa. Hän nosti päätänsä ja kuunteli. Helähdysten jatkuessa hän nousi hieman kärsimättömästi ja astui kuvastimen luo, jonka takana näkymätön käsi tai koneisto näppäili. Tämä iso, paneelilevyyn vajotettu kuvastin ei missään suhteessa näyttänyt erilaiselta kuin ne kolme muuta, jotka täydensivät huoneen sisustuksen sopusuhtaisuutta.
Kevyt kilinä oli epäilemättä merkkinä, sillä Fouquetin lähestyessä kuvastinta se uudistui entisenlaisena helähdyssarjana.