"Olemmeko ihan yksin, monsieur?" hän kysyi.
"Siitä menen takuuseen, madame!"
"Niin, tosiaan", virkahti markiisitar surumielisesti.
"Te huokaatte?"
"Mitä salamyhkäisyyttä ja varokeinoja täällä näkeekään!" sanoi markiisitar hieman katkerasti. "Kyllä huomaa, että te olette arka lempijutuistanne!"
"Pitäisittekö parempana, että julistelisin niitä?"
"Oh, en, — te olette hienotuntoinen mies", vastasi markiisitar hymyillen.
"No, no, markiisitar, jättäkää silleen moitteet, rukoilen teitä!"
"Moitteet! Onko minulla mitään oikeutta moittia teitä."
"Ei, valitettavasti ei; mutta sanokaa minulle, — te, jota vuoden ajan olen rakastanut ilman vastatunnetta ja toivottomasti…"