"Voi hyvinkin sattua sellainen tilanne, että te tyydytykseksenne näette noiden lurjusten olevan käytettävissänne, mon seigneur."
"Neuvot minua siis sovintoon arvoisan abbén kanssa?" virkkoi Fouquet ivallisesti.
"Neuvon teitä, monseigneur, pidättymään riidasta sadan tai sadankahdenkymmenen hirtehisen kanssa, jotka päittäin ojentaessaan yhteen lyömämiekkansa muodostaisivat kolmekintuhatta ihmistä saartavan teräsketjun."
Fouquet loi Gourvilleen läpitunkevan silmäyksen, astui hänen ohitseen ja ilmoitti lakeijoille:
"Hyvä on, abbé Fouquet tulkoon tänne. Olet oikeassa, Gourville", hän myönsi palatessaan.
Tovin kuluttua pastori ilmestyi kynnykselle moneen kertaan kumarrellen.
Hän oli neljänkymmenen ja viidenviidettä ikävuoden väliltä, puolittain kirkonmieheksi ja puolittain soturiksi pukeutunut, näöltään pastorin hahmoon istutettu tappelupukari; näki kyllä, että hänellä ei ollut säilää kupeellaan, mutta samalla tunsi, että hän ei liikuskellut vailla taskupistooleja. Fouquet tervehti häntä vähemmin vanhemman veljen kuin ministerin tapaan.
"Mitä voin tehdä palvelukseksesi, abbé?" hän tiedusti.
"Huh, kuinka kuivakiskoisesti sitä kysyt, veliseni!"
"Kysyn kesken kiireiden."