Abbé silmäili yrmeästi Gourvillea ja huolestuneesti rahaministeriä, sitten aloittaen:
"Minun on tänä iltana maksettava kolmesataa pistolla herra de Bregille… Pelivelka, pyhä velka."
"Edelleen?" virkkoi Fouquet ripeästi, sillä hän käsitti, että abbé Fouquet ei olisi häntä häirinnyt tuon rahtusen takia.
"Tuhannen teurastajalle, joka ei tahdo enää suorittaa tilauksia."
"Sitten?"
"Kaksitoistasataa vaatturille", pitkitti abbé; "se juutas on pakottanut minut korjauttamaan seitsemän saattueeni pukua, niin että huonekuntani livreijat alkavat jo ränstyä ja rakastajattareni uhkaa ottaa sijalleni erään veronkantajan, mikä olisi nöyryyttävää kirkon arvolle."
"Onko vielä lisää?" kysyi Fouquet.
"Sinä huomaat", sanoi abbé nöyrästi, "että minä en ole pyytänyt mitään itselleni."
"Se on hienotuntoista", vastasi vanhempi veli; "omaa osuuttasi kuitenkin odotan kuullakseni."
"Mutta minä en pyydä — en totisesti tällä kertaa… vaikka tosin olenkin ahtaalla, sen saat uskoa."