"Ja minne niitä viedään?"
"Belle-Islelle, monsieur."
"Vai niin", virkkoi d'Artagnan samaan tapaan kuin oli ilmaissut harrastustaan kirjanpainajan kapistuksia kohtaan. "Belle-Islellä on siis rakennustöitä?"
"Niinhän tietenkin, monsieur. Joka vuosi herra Fouquet korjauttaa linnan muureja."
"Onko linna rapistumassa?"
"Se on hyvin vanha."
"Niinpä niin."
— Oikeastaan, — ajatteli d'Artagnan, — mikään ei ole luonnollisempaa, ja jokaisellahan on oikeus korjauttaa kiinteimistöään. Joutavanpäiväisesti voitaisiin tulla minulle sanomaan, että linnoitan Pyhän Neitsyen kuvaa, kun minun täytyy sitä paikkauttaa jossakin kohden. Totisesti luulenkin, että hänen majesteetilleen on annettu eksyttäviä tietoja, joten kuningas voi hyvinkin olla ihan väärässä.
"Eikö muuten teistäkin", hän jatkoi ääneen kalastajalle, sillä hänen retkensä päämääräänhän kuului epäluuloisen näytteleminen, "eikö teistäkin, hyvä mies, tunnu sentään merkilliseltä, että näitä kiviä kuljetetaan juuri tätä kautta?"
"Kuinka niin?" kysyi kalastaja.