Kalastaja nauroi herra Agnanille päin silmiä.
"Niin toki", pitkitti tämä yksinkertaisessa tietämättömyydessään, "sillä eikö neljän lieuen päässä merellä jo menetä maata näkyvistään?"
"Jotakuinkin… saattaa sattua."
"Pitkä matka se vain on… liian pitkä minulle, kun ajattelin pyytää teitä ottamaan minut veneeseenne ja näyttämään, mitä en ole koskaan nähnyt."
"Mitä niin?"
"Elävää merikalaa."
"Herra siis tulee sisämaasta?" sanoi toinen kalastajista.
"Sieltäpä niin; olen pariisilainen."
Bretagnelainen kohautti olkapäitään, mutta tiedusti sitten: "Onko herra Pariisissa nähnyt herra Fouquetia?"
"Usein", vastasi Agnan.