Muskettisoturi tunsi heikon väristyksen ruumiissaan, mutta virkkoi vain: "Kunhan olisin varma, etten tule merikipeäksi…"
"Tuossako?" virkahti kalastaja ylpeästi viitaten sievään, kaarevakupeiseen purteensa.
"No, hyvä! Te vaiennatte kaikki epäilykseni", huudahti herra Agnan. "Tulenpa tähystämään Belle-Isleä, vaikka luultavasti en saa nousta maihin."
"Me kyllä poikkeamme saarelle, me."
"Te? Kuinka niin?"
"Ka, myydäksemme kaloja kaapparilaivoihin."
"Hohoo, kaapparilaivoihin… mitä sanottekaan?"
"Herra Fouquet rakennuttaa parhaillaan kahta sellaista alusta, hätistelläkseen hollantilaisia tai englantilaisia, ja me myymme kaloja kutterien miehistöille."
— Kas, kas! — ajatteli d'Artagnan, — yhä parempaa ja parempaa! Kirjapaino, vallinsarvia ja kaappareita!… Herra Fouquet ei totisesti ole mikään tavallinen läänitysherra, kuten otaksuin. Kannattaapa liikkua hiukan, katsellakseni hänen puuhiaan likeltä.
"Me lähdemme matkaan puoli kuudelta", lisäsi kalastaja tyytyväisenä.