"Monsieur", hän virkahti intendentille, "minusta väliin tuntuu, etteivät ne kaksi miestä, jotka te toimititte kuolemaan, olleet aivan suuria rikollisia."
"Sire, heidät oli valittu veronkantajain parvesta, jota oli vähennettävä."
"Miten valittu?"
"Välttämättömyys määräsi, sire", vastasi Colbert kylmäkiskoisesti.
"Välttämättömyys! Suuri sana!" jupisi nuori kuningas.
"Suuri jumalatar, sire."
"He olivat yli-intendentin hartaimpia ystäviä, vai mitä?"
"Kyllä, sire; niin hartaita, että he olisivat uhranneet henkensä herra Fouquetin puolesta."
"Sen he ovat tehneet, monsieur", huomautti kuningas.
"Se on totta, mutta onneksi hyödyttömästi, mikä ei ollut heidän tarkoituksensa."