"Paljonko varoja nuo miehet olivat kavaltaneet?"
"Kenties kymmenen miljoonaa, joista kuusi saatiin takavarikkoon."
"Ja ne varat ovat minun rahastossani?" sanoi kuningas jonkunlaista vastenmielisyyttä ilmaisten.
"Niin ovat, sire; mutta se takavarikko ei ulottanut tehoansa herra yli-intendenttiin, vaikka se uhkasikin häntä."
"Ja siitä päätätte, herra Colbert…"
"Että jos herra Fouquet teidän majesteettianne vastaan yllytti joukon metelöitsijöitä, riistääkseen ystävänsä vapaiksi pyöveleiltä, on hän valmis panemaan liikkeelle armeijan, kun tulee kysymykseen oman rangaistuksen välttäminen."
Kuningas leimahdutti uskottuunsa sellaisen katseen, joka muistuttaa hirmumyrskyn synkkää salamaa, — silmäyksen, joka valaisee syvimmänkin omantunnon pimentoa.
"Minua hämmästyttää", sanoi hän, "että te siten ajatellessanne herra Fouquetista ette ole antanut minulle erästä neuvoa."
"Millaista neuvoa, sire?"
"Sanokaa minulle ensiksikin selvästi ja täsmällisesti, mitä oikein ajattelette herra Fouquetin käytöksestä, herra Colbert."