"Onpa se kaunista uhrautuvaisuutta todellakin, äitiseni, — siirtyä kurjasta ilmastosta herttaiseen maahan, missä kultarahalla saa aikaan enemmän tehoa kuin saarivaltakunnassa neljällä! Kaunista kiintymystä lähteä pikku matkalle naisen tähden, johon on rakastunut!"
"Rakastunut, Filip! Ajatteletko, mitä puhut?"
"Täydellä todella!"
"Ja kuka siis muka on rakastunut Madameen?"
"Komea Buckinghamin herttua… Alatteko puolustaa minulle häntäkin, äiti?"
Itävallan Anna punastui, mutta hymyilikin samalla. Herättihän Buckinghamin nimi hänen mielessään muistoja, jotka olivat sekä suloisia että suruisia!
"Buckinghamin herttua?" mutisi hän.
"Niin, oikeita naisten lellipoikia, kuten isoisäni Henrik IV sanoi."
"Buckinghamin herttuat ovat uskollisia ja urheita", sanoi Itävallan Anna rohkaistuen.
"Kas niin, oivallista! Siinä nyt äitikin asettuu miniänsä armastelijan puolelle!" huudahti Filip niin katkeroituneena, että hänen herkkä mielensä oli jo järkkyä kyyneliin.