"Niinpä niin, herra Baisemeaux", myönsi Aramis, suunnaten vankilanpäällikköön kotkankatseensa, "hyväksyn niin empimättä epäilyksenne ja tapanne niitä selittää, että tartun heti kynään, jos minulle sellaisen annatte."
Baisemeaux antoi kynän.
"Tyhjä paperi, mikä tahansa", lisäsi Aramis.
Baisemeaux antoi paperin.
"Ja että kirjoitan minäkin, joka olen kieltämättömästi saapuvilla — eikö totta? — määräyksen, jota tiedän teidän varmasti uskovan, vaikka olettekin perin epäluuloinen."
Baisemeaux kalpeni tästä jäätävästä vakuutuksesta. Hänestä tuntui piispan vastikään niin hymyilevä ja iloinen sävy käyneen niin synkäksi ja turmaa uhkaavaksi, että huoneen vahakynttilät muuttuivat kuolinkappelin tuohuksiksi ja laseissa päilyvä viini alkoi punoittaa verenä.
Aramis otti kynän ja kirjoitti. Pelästynyt Baisemeaux luki hänen olkansa yli.
"A.M.D.G.", kirjoitti piispa ja piirsi ristin näiden neljän kirjaimen alle. Sitten hän jatkoi:
'Meidän tahtomme on, että herra Baisemeaux de Montlezun, kuninkaan vankilanpäällikkö Bastiljin linnassa, pitää hänelle tuotua määräystä lainvoimaisena ja panee sen heti täytäntöön.
Allekirjoittanut: d'Herblay, veljeskunnan suurmestari Jumalan armosta.'