"Ihan."
"Kuinka asetuittekaan niin hankalasti? Tuomitsette itsenne aivan hievahtamattomaksi!"
"Minä nukun tai luen vuoteellani kaiken yötä, monseigneur."
"Entä palvelijanne?"
"Oh, minulla on vain yksi mukanani."
"Eipä paljon!"
"Esilukijani riittää minulle. Näkemiin, monseigneur; älkää väsyttäkö itseänne liiaksi. Säilyttäkää vointinne vireänä kuninkaan tuloksi."
"Saanhan taas pian nähdä teidät? Ja ystävänne du Vallonin?"
"Hän on saanut viereisen huoneen ja pukeutuu paraikaa."
Fouquet nyökkäsi hymyillen ja läksi liikkeelle kuin ylipäällikkö, joka katsastaa etuasemia, saadessaan merkin vihollisen lähestymisestä.