"Hän on minulle hyvin uskollinen", vastasi Filip, korostaen sanaa.
"Uskollinen kuin koira, puree joskus. Ellei d'Artagnan tunne teitä ennenkuin toinen on poistettu, voitte iäti luottaa häneen, sillä jos hän ei ole nähnyt mitään, pysyy hän uskollisuudessaan, ja jos hän näkee liian myöhään, ei hän gascognelaisena koskaan tunnusta joutuneensa petetyksi."
"Sitä ajattelin. Mitä nyt teemme?"
"Te asetutte tähystyspaikalle tarkkaamaan kuninkaan levollemenoa, nähdäksenne mitä pikku muodollisuuksia teidän on vuoteeseen laskeutuessanne noudatettava."
"Hyvä on. Mihin asetun?"
"Istuutukaa tälle telttatuolille. Minä siirrän parkettia. Te katsotte tästä aukosta, joka vastaa kuninkaan huoneen kupulakeen laitettuja valeikkunoita. Näettekö?"
"Näen kuninkaan."
Ja Filip säpsähti kuin vihollisen ilmestymisestä.
"Mitä hän tekee?"
"Hän on aikeissa pyytää jotakuta miestä istuutumaan lähelleen."