"Menkäämme, minne tahdot, d'Artagnan, ei huvitellaksemme, vaan saadaksemme vapaasti jutella."
D'Artagnan antoi merkin sotamiehelle, joka ymmärsi ja toi metsästyspyssyjä herroille, palaten sitten linnoitukseen.
"Ja nyt", sanoi muskettisoturi, "vastatkaahan jotakin tuon mustan linnun kysymykseen: Mitä varten olette tulleet Lérinsin saarille?"
"Sanomaan sinulle hyvästi."
"Sanomaan minulle hyvästi? Miten niin? Matkustaako Raoul?"
"Matkustaa."
"Herra de Beaufortin kanssa, panenpa vetoa?"
"Herra de Beaufortin kanssa. Oh, sinä arvaat aina, rakas ystävä."
"Tottumus…"
Sillävälin kun ystävykset aloittivat keskustelun, Raoul oli pää raskaana ja sydän täynnä istahtanut sammaltuneille kallioille musketti polvilla, ja katsellen merta, tähyillen taivasta, kuunnellen sielunsa ääntä hän antoi metsästäjäin vähitellen loitontua.