Portos ei hiiskunut mitään.
"Ottakaa kuitenkin mukaanne Portos", esitti Vannesin piispa; "hän kykenee todistamaan kuninkaalle, että hänellä ei ole mitään todellista osaa tässä jutussa; minä annan siihen ohjaukseni, ja sinäkin, d'Artagnan, voit valaista asiaa."
"Hm!" hymähti kapteeni. "Tahdotko tulla, — lähdetkö matkassani, Portos? Kuningas on suopea."
"Pyydän saada miettiä", vastasi Portos ylevästi.
"Jäät siis tänne?"
"Uuden määräyksen esiintymiseen asti!" huudahti Aramis vilkkaasti.
"Siksi kunnes olemme saaneet aatoksen", lausui d'Artagnan, "ja nyt luulenkin, että odotus ei käy pitkäksi, sillä minulla on jo jotakin mielessäni."
"Sanokaamme siis vain hyvästi", lopetti Aramis; "mutta tosiaankin, Portos, sinun pitäisi lähteä suoraa päätä."
"En!" epäsi tämä lyhyeen.
"Kuten katsot parhaaksi", sanoi Aramis hermostuneessa herkkyydessään hieman loukkaantuneena ystävänsä jurosta sävystä. "Mieltäni rauhoittaa kuitenkin d'Artagnanin lupaama aatos, jonka luulen arvanneeni."