"Ja kaikella on myös alkunsa", virkkoi vinttikoirain kapteeni remahtaen nauramaan.
"Ah", äännähti d'Artagnan toistamiseen, hehkuen tiedonhalusta, mutta pitäen arvolleen sopimattomana udella alemmiltaan; "näkyy siis olevan jotakin alkamassa?"
Kapteeni vilkutti merkitsevästi silmäänsä. Mutta d'Artagnan ei tahtonut siltä mieheltä kuulla mitään.
"Saako kuninkaan nähdä jo varhainkin?" hän kysyi haukkain opettajalta.
"Kello seitsemältähän minä päästän linnut, monsieur."
"Keitä tulee kuninkaan kanssa? Miten Madame jaksaa? Miten voi kuningatar?"
"Paremmin, monsieur."
"Hän on siis ollut sairas?"
"Monsieur, viime mielipahansa jälkeen hänen majesteettinsa on ollut huonossa voinnissa."
"Minkä mielipahan? Valaiskaa huoletta asioita minulle, monsieur. Minä vasta saavun."