"Mutta miten saan alkuperäiset kirjeet?"
"Mitä yksinkertaisimmalla tavalla, paras herra Colbert. Keneen te luotatte?"
Vakava rahamies hytkähti hiljaiseen nauruun, joka sai hänen tuuheat mustat kulmakarvansa yölepakon siipien tavoin nousemaan ja laskemaan hänen kellertävän otsansa syvälle juovalla.
"En kehenkään", lausui hän.
"Oh, kyllä kai teette poikkeuksen itsenne suhteen, herra Colbert?"
"Mitä sillä tarkoitatte, rouva herttuatar?"
"Tarkoitan, että jos vaivautuisitte tulemaan kanssani paikkaan, missä kirjeet ovat, jätettäisiin ne teidän omiin käsiin ja te voisitte ne tarkastaa, varmistua niiden alkuperäisyydestä."
"Se on totta."
"Te varaisitte mukaanne satatuhatta écua, koska minäkään en luota kehenkään."
Herra intendentti punastui kulmakarvojaan myöten. Kuten kaikki numeroiden käsittelyyn täysin perehtyneet miehet, oli hän matemaattisen rehellinen hävyttömyyteen asti.