"Minä otan lupaamani summan mukaani, madame", sanoi hän, "kahtena rahastostani suoritettavana maksuosoituksena. Riittääkö se teille?"
"Olisivatpa nuo maksuosoituksenne kahdelle miljoonalle asetettuja, herra intendentti!… Minulla on siis kunnia näyttää teille tie."
"Sallikaa, että valjastutan hevoseni."
"Minulla on vaunut ulkopuolella, monsieur."
Colbert yskähti epäröivästi. Hetkisen hän kuvitteli, että herttuattaren ehdotus oli ansa, että portilla ehkä odotettiin, että tämä nainen, joka oli myynyt salaisuutensa sadastatuhannesta écusta Colbertille, varmaankin oli tarjonnut salaisuuttaan samasta summasta herra Fouquetille.
Kun hän näytti kovin empivältä, katsahti herttuatar häntä silmiin.
"Ajatte mieluummin omissa vaunuissanne?" kysyi hän.
"Myönnän sen."
"Arveletteko, että saattaisin teidät johonkin satimeen?"
"Rouva herttuatar, te olette niin veikeä, ja minä olen niin vakavaluontoinen, että viatonkin leikkisä tepponen voisi tuottaa minulle ikävyyksiä."