"Anteeksi, te itse olette siitä puhunut", virkkoi Conrart.
"Sen voin todistaa", vakuutti Gourville.
"Hän omaksuu vain ne kauniit puheet, joita hän minun pidettävikseni laatii", sanoi Fouquet nauraen. "No, kuka se ostaja olisi, la Fontaine?"
"Aivan musta lintu, parlamenttineuvoston jäsen, kelpo sielu itsessään."
"Hänen nimensä?"
"Vanel."
"Vanel!", huudahti Fouquet. "Vanel! Hän, jolla on vaimona…?"
"Juuri sama, — hänen aviomiehensä, aivan niin, monsieur."
"Se oiva mies!" virkkoi Fouquet harrastavasti. "Pystyisikö hän yliprokuraattoriksi?"
"Hän tahtoisi olla kaikkea mitä tekin, monsieur", sanoi Gourville, "ja tehdä ihan kuten te olette tehnyt."