"Hoo, sehän on hyvin hauskaa! Kertokaapa, la Fontaine."
"Hyvin yksinkertaista. Tapaan hänet toisinaan. Vastikään näin hänen käyskentelevän Bastiljin torilla, juuri kun menin ottamaan pikkuvaunut Saint-Mandéhen."
"Hän kaiketi vakoili vaimoaan, — varmastikin hän oli siinä hommassa", keskeytti Loret.
"Ei, Herran nimessä, ei!" lausui Fouquet säveästi. "Hän ei ole mustasukkainen."
"No, hän astuu luokseni, lentää kaulaani, vie minut läheiseen viinitupaan ja haastaa minulle kiusojaan."
"Onko hänellä vastuksia?"
"On, hänen vaimonsa kiihoittaa hänen kunnianhimoaan."
"Ja hän sanoi teille…?"
"Että hänelle on puhuttu virasta parlamentissa, että herra Fouquetin nimeä on mainittu ja että rouva Vanel siitä lähtien haaveilee yliprokuraattorin puolison arvoa. Naisrukka kuuluu tulevan ihan sairaaksi, ellei hän siitä öisin näe unta."
"Perhana!"