"Ottakaa tämä muistoksi minulta", hän sanoi kultasepälle, "ja jääkää hyvästi; te olette kunnon mies."
"Ja te, monseigneur", huudahti kultaseppä syvästi liikuttuneena, "olette jalomielinen herra."
Fouquet antoi kelpo kultasepän poistua eräästä sivuovesta. Sitten hän meni vastaanottamaan rouva de Bellièreä, jota kaikki vieraat jo ympäröivät.
Markiisitar oli aina kaunis, mutta tänään hän säteili.
"Eikö teidänkin mielestänne, hyvät herrat", virkkoi Fouquet, "madame tänä iltana ole verrattoman ihana? Tiedättekö minkätähden?"
"Siksi että madame on naisten kaunein", yritti joku.
"Ei, vaan siksi, että hän on naisten parhain. Ja kuitenkin…"
"Kuitenkin?" hymyili markiisitar.
"Kuitenkin ovat kaikki madamen tänä iltana käyttämät hohtokivet mukailtuja."
Rouva de Bellière punastui.