"Kyllähän puolitoista miljoonaa livreä, monseigneur, on melkoinen summa."
"Niin suuri", jatkoi Fouquet, "että olen ajatellut…"
"Te olette ajatellut, monseigneur?" hätääntyi Vanel.
"Niin, olen ajatellut, että teillä mahdollisesti ei olisi tilaisuutta kaupan päättämiseen nyt heti."
"Oh, monseigneur!…"
"Rauhoittukaa, herra Vanel, minä en moittisi teitä sananne peruuttamisesta, kun se ilmeisesti johtuisi kykenemättömyydestä sitä pitämään."
"Kyllä, monseigneur, te moittisitte minua ja syystä", väitti Vanel; "sillä ainoastaan yltiöpää tai narri menee sitoumuksiin, joita ei voi täyttää. Sovittua asiaa olen aina pitänyt kuin jo tekona."
Fouquet punastui. Aramis hymähti kärsimättömästi.
"Teidän ei silti pitäisi noudattaa periaatetta liiallisuuteen asti, monsieur", sanoi yli-intendentti, "sillä ihmismieli on muuttuvainen ja täynnä pieniä, aivan anteeksiannettavia, jopa toisinaan varsin kunnioitettaviakin oikkuja. Moni on eilen toivonut, mitä tänään katuu."
Vanel tunsi kylmän hien valuvan otsalta poskilleen.