Kolme yhtymisestään kummastunutta pöytäkumppanusta.
Vaunut olivat saapuneet Bastiljin ensimmäiselle portille, missä vahtisotilas pysähdytti tulijat. Mutta d'Artagnanin tarvitsi virkkaa vain sananen, ja ajopelit päästettiin sisälle. Hallintopihalle johtavaa katettua pääkujaa ajettaessa d'Artagnan — jonka ilveksensilmä huomasi kaikki, vieläpä tunkeusi muurienkin läpi — huudahti yhtäkkiä:
"Hei, mitä minä näenkään?"
"No", virkkoi Atos tyynesti, "kenet näet, ystäväni?"
"Katsohan tuonne päin!"
"Pihaanko?"
"Niin, mutta nopeasti, joudu."
"Siellä on vaunut."
"Aivan!"
"Tuodaan jotakuta onnetonta vankiraukkaa, kuten minutkin."